Teknologia-aloista mekatroniikka, sähköasennus ja automaatioasennus menestyivät Calgaryssa parhaiten saavuttaen diplomisijat. Lajien vaatimustaso oli jälleen kerran hyvin korkea. Suomen huippusijoitus oli lähellä automaatioasennuksessa, mutta viime hetken tekniikkaongelmat veivät mitalitoiveet.

Vaatimustaso oli Kanadassa korkea

Teknologia-alojen lajeista diplomitasolle ylsivät mekatroniikka, sähköasennus, ja automaatioasennus. Sekä mekatroniikassa, että automaatioasennukessa Suomen sijoitus oli 6. Mekatroniikka- killpailijat Ville Arffman ja Jarno Martiskainen saavuttivat kovassa kilpailussa kuudennen sijan 526 pisteellä. Tämä on suomalaisten paras saavutus lajissa sitten St Gallenin kilpailujen vuonna 1997. Tuolloin Juha Liitola ja Kimmo Puola nappasivat neljännen tilan. Jarnon ja Villen huikeaa pärjäämistä korottaa vielä tieto, että mekatroniikka on nykyään yksi kilpaillummista lajeista; mukana on yhteensä 28 työparia, 56 nuorta alle 25-vuotiasta ammattilaista.

Vuonna 2007 SM-kultaa saavuttaneen, nyt 22-vuotiaan Jarnon Martiskaisen mielestä vaatimustaso oli tänäkin vuonna äärettömän korkea. Työ keskittyi vaikeaan ammattialaan, vesiprosessin automaatioketjun syöttöasemien kokoamiseen ja niiden ohjelmointiin. Vaativuutta lisäsi vielä kova kiire, sillä neljän päivän aikana oli saatava kuusi kovaa tehtävää suoritetuksi. Tämän vuoksi kaikki osallistujat eivät saaneetkaan työtänsä valmiiksi. Lajin ekspertin, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän Hannu Hyvärisen mukaan lajin poikkeuksellisen korkea ikäraja antaisi mahdollisuuden pidempään harjoitteluaikaan. Vuosi lisää harjoittelua ja mitaliin asti voisimme sen jälkeen jo yltää, kokoaa Hyvärinen.

Viime hetken tekniikkaongelmia

Vuosi vuodelta yhä kovatasoisemmassa kilpailussa kaikki on todella pienestä kiinni. Sen sai todeta myös automaatioasennuksen Mika Tuomala, vuoden 2006 Taitaja -automaatioasennuslajin hopeamitalisti. Mikan ongelmaksi Calgaryssa muodostui viimeisen kilpailupäivän ohjelmointiosuuden toiminta. Kolmannen kisapäivän jälkeen potentiaalisten mitalistien kärkiryhmässä ollut Mika suoritti asennukset joukon ensimmäisenä ja lisäksi erinomaisella laadulla. Mika pääsi aloittamaan ohjelmointiosuuden ensimmäisenä ja sai sen myös päätökseen neljännen kisapäivän aikana. Mika testasi työn useaan otteeseen ja totesi laitteiston hyrräävän lähes täydellisesti. Ilmeisesti tekniikkaongelmasta johtuen ohjelma ei kuitenkaan toiminut enää arviointiryhmän sitä testatessa ja näin Mika putosi podiumilta, sillä puuttuneet toiminnot pudottivat tulosta reilut 9 pistettä. Lisäksi porukan nopeimman kilpailijan työskentelyä sotki neljännen kisapäivän alussa kahteen kertaan tapahtunut ohjeiden muuttaminen. Se söi etumatkaa tuntuvasti, kun osa jo tehdystä työstä piti tehdä uudelleen.

Jälleen kerran automaatiolajissa oltiin siis mitalin tuntumassa ja diplomisija heltisi 526 pisteellä, mikä ylitti reilusti diplomin edellyttämän tason. Lajin ekspertin Jarmo Kainumaan mukaan valmennuksen voidaan todeta onnistuneen täydellisesti. Jatkoa ajatellen tarvitaan vain pientä hienosäätöä valittavan kilpailijan, Lontoon kisan materiaalilistan ja esitehtävän mukaisesti.

Huippusuoritus oli pienestä kiinni

Pienestä oli kiinni myös huippusuoritus sähköasennuksessa. Sen havaitsi 30 muun kilpailijan kanssa ahertanut Kokkolan Taneli Kolppanen, joka törmäsi eräiden lajin käytössä olleiden tarvikkeiden outouteen. Loppusijoitusta heikensi erityisesti ohjelmoitavan valaistusjärjestelmän laitteet, niiden asentaminen ja käyttöönotto. Yhteen kohtaan katosi siinä rytäkässä kymmenen prosenttia tarjolla olleista pisteistä, sehän harmitti. Lajin eksperttinä toimineen Osmo Heikkisen mukaan kiire oli tämänkin lajin ratkaiseva tekijä, mutta Taneli sai kaikki työnsä valmiiksi ajallaan. Kiireen taustalla oli Heikkisen mukaan arvioinnin tiukkuus. Japanin kisassa oli saatu palkintopallille peräti seitsemän finalistia ja kun siihen ei tällä kertaa haluttu mennä, oli lopputuloksena hieman keinotekoinen tapa saada eroja aikaan. Myös Taneli suoriutui tehtävästään diplomin arvoisesti, pisteitä kertyi yhteensä 509.

Hyvärinen, Kainumaa ja Heikkinen kiittelevät yhteistyökumppaniaan Teknologiateollisuuden 100-vuotisjuhlasäätiötä hyvästä tuesta. Samoin kiitokset menevät yrityksille, kuten Abloy Oy:lle ja omille taustayhteisöille, Länsi-Uudenmaan Ammattikoulutuskuntayhtymään, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymälle, Kainuun ja Kokkolan ammattiopistoille sekä kilpailijoiden lähivalmentajille. Jos tällaista verkostoa ei olisi, ei työstä tulisi yhtään mitään. Nyt on vain saatava jatkuvuutta aikaan, päättelee alan eksperttiveteraani Jarmo Kainumaa. Uudet erittäin nälkäiset Taitajamitalistit ovat jo kyselleet valmennuksen aloitusajankohtaa.