Matka Calgaryyn

Lähdimme kisamatkalle Helsingistä lauantaina 29.08.2009, vaihdoimme konetta kiireellä Franfurtissa ja lensimme Calgaryyn. Osa kilpailijoista ja tukitiimistä nukkuivat lentomatkan ajan, osalle ei uni kerta kaikkiaan tullut silmään. Lento sujui ongelmitta. Calgaryn kentällä oli erittäin ystävällinen vastaanotto ja saimme päihimme tyylikkäät "lännen hatut" joissa pettymykseksi luki made in China tai made in Mexico. Kisajärjestäjät olivat saaneet vapaaehtoiseksi joukkueoppaaksemme Suomessa syntyneen Raija Thopsonin ja Al-Noor Jefferin. Raija puhui suomea melko sujuvasti, Al-Noor ei lainkaan, onneksi kuitenkin englantia.

Majoitus Calgaryssa

Majoituspaikkamme SAIT:n asuntola oli juuri pintaremontin kokenut muutaman vuoden vanha opiskelija-asuntola. Joukkue oli sijoitettu kolmeen eri kerrokseen, joka hivenen haittasi joukkueen sisäisen informaation kulkua. Samassa rakennuksessa asuivat mm. aina niin rakkaat ruotsalaiset kilpakumppanimme. Asuinympäristö oli riittävän rauhallinen kilpailuihin keskittymiseksi.

Kisajärjestäjien retkipäivä Kalliovuorille

Retkipäivä alkoi tutustumisella itse kilpailupaikkaan. Kuuluisa rodeonäyttämö Calgary Stampede lisättynä muutamalla kevytrakenteisella lisähallilla antoi hienot puitteet kilpailuille. Kilpailijoiden suorituspaikkoja saimme kuitenkin katsella vain lajialueen ulkopuolelta, mutta lähes kaikilla kilpailijoilla oli kuitenkin mahdollisuus käydä keskusteluja omien eksperttien kanssa.

Kisajärjestäjät olivat järjestäneet tutustumiskäynnin Kalliovuorille. Vuoria ei tarvinnut tarkastella pelkästään kaukokatseilla, vaan meille oli varattu mahdollisuus nousta gondoli-hissillä Samson Peakin 2200:n metrin korkuiselle huipulle. Kerrankin olimme onnekkaita liikkuessamme suuren joukkueen kanssa, kun Suomen joukkue oli ensimmäinen paikalle ennättänyt bussilastillinen ja pääsimme lähtemään välittömästi kohti huippua. Pahimmillaan joukkueet joutuivat jonottamaan jopa pari tuntia vuoroaan. Vuorella käynti teki moneen kilpailijaan ja miksei myös joukkueenjohtajiin suuren vaikutuksen, hyvä valinta kisajärjestäjiltä. Aikaa oli myös järjestetty tutustumiseen ja ostosten tekemiseen Banffin kylään. Tervetuliaisjuhla oli yhdistetty Kalliovuorten tutustumiskäyntiin ja se vietettiin "lännen tunnelmissa", grilliruuan ja country-musiikin muodossa. Joukkueemme nolla -toleranssi ei haitannut rentoa yhdessäoloa, mutta tutustuminen eri maiden kilpailijoihin ei oikein pääsyt kunnolla käyntiin. Itseäni häiritsi tilanne, jossa useiden maiden nuoret kilpailijat olivat liiankin "hilpeitä", eikä järjestäjillä ollut kykyä puuttua asiaan.

Kilpailualueisiin tutustuminen

Kilpailijoille oli sääntöjen määräämä tutustumispäivä oman lajialueen ja omien työkalujen parissa. Lajialueilta tulleiden tarpeiden hoito työllisti joukkueenjohtajia. Joissakin lajeissa oli tarvetta kilpailijoilla lisätutustumiseen myös seuraavana päivänä.

Kouluvierailut

Joukkue jaettiin kahteen ryhmään kahdelle eri koululle. Matka kisakylästä kouluihin tehtiin koulubusseilla. Koululaiset olivat valmistaneet joukkueelle ystävällisen ja lämpimän vastaanoton. Kilpailijoita tervehdittiin kansallishymnillä, koulu ja joukkue vaihtoivat lahjoja.

Lasten ja kilpailijoiden keskinäinen jutustelu oli varmasti hieno ja antoisa kokemus molemmille osapuolille. Ainakin moni kilpailija myönsi liikuttuneensa reissusta.

Ruokailut oli hoidettu lounaslaatikoin, koska päivän aikataulutus oli tehty hyvin tiukaksi. Paremmalla ajankäytön suunnittelulla olisi ruokailut pystytty hoitamaan asiallisesti.

Avajaiset

Joukkueiden esittelyssä noudatettiin muodostunutta perinnettä, eri maiden joukkueet marssivat areenalle aakkosjärjestystä noudattaen, oman maan liput liehuen. Musiikki- ja tanssiesitykset olivat taitavasti toteutettu. Nokkelat lavaratkaisut mahdollistivat sen, että esityksistä tuli näyttäviä ja toimivia. Hurjia stunt-numeroita terästettiin pyrotekniikalla. Lisäksi esillä oli huikeaa koko kropan hallintaa vaatinutta akrobatiaa. Kyllä kanadalaiset shown hallitsevat.

Kisapäivät

Joukkueen suuresta koosta ja kilpailulajien erilaisuudesta johtuen kilpailupäivät alkoivat ja loppuivat porrastetusti. Joukkue ruokaili aina yhdessä niin, että joukkuejohtajista oli paikalla aina kaksi jäsentä syömään tulevia kilpailijoita jututtamassa ja kisakokemusta purkamassa.

Ensimmäisen kisapäivä oli ehkä kilpailijoille jännittävin, koska jännityksen tuomaa "täpinää" oli hivenen havaittavissa. Joukkuejohtajien kannalta ensimmäinen kilpailupäivä oli erityisen kiireinen, sillä kaikenlaista pientä hankittavaa tavaraa ja hoidettavaa asiaa tuntui olevan koko ajan.

Toinen kisapäivä oli alkuperäisen aikataulun mukaan tarkoitus alkaa myöhemmin ja jatkua illasta pitempään, jotta Calgaryn asukkaat pääsevät seuraamaan kisoja töiden jälkeen. Todellisuudessa kuitenkin monet lajit aloittivat kuitenkin aikaisin aamusta. Toivottua yleisöä ei työajan jälkeen paikalla juurikaan näkynyt; osasyynä voi olla kova tuuli joka kaatoi puita, katkoi oksia ja pudotti jopa yhdessä kilpailuteltassa lampun katosta. Kilpailijoiden toisen kisapäivän jännitys oli enemmänkin positiivista energiaa ja me joukkueenjohtajat näimme monta iloista naamaa ja jopa tuuletuksia lounastauolla.

Kolmas kilpailupäivä ei itse kisasuoritusten osalta tuonut mitään suuria yllätyksiä, vaan joukkue jatkoi tasaista suoritusta edellisten päivien tapaan. Päivän kokemuksia purettaessa kilpailijat myönsivät, että äärirajoilla tehtävät suoritukset päivä toisensa perään vievät voimia.

Neljäs kilpailupäivä, oli monelle kilpailijalle melko traumaattinen kokemus. Kaikki, mitä on osattu tehdä, oli tehty, mutta riittikö osaaminen asetettuun tavoitteeseen? Kaikkien kilpailijoiden olemus oli väsynyt, mutta myös toiveikas ja jännittynyt. Jännitys purkautui iltapalaverissa hervottomana nauruna, itkuna ja levottomuutena. Sinänsä reaktiot olivat aivan odotettuja.

Huomioita kilpailupäiviltä

Joukkueenjohtajien kokouksessa pohdittiin ja ratkottiin esiin tulleita ongelmia. Kisa organisaation toimi kovan paineen alla, koska kokouksessa tehtyjä päätöksiä laitettiin jo kokouksen aikanakin toimeksi. Kisapäivät niputettiin yhteen iltapalavereissa, jossa vielä kartoitettiin yhteisesti kisapäivän tunnelmia ja käytiin läpi seuraavan päivän aikataulutusta. Useasti joukkueen mennessä nukkumaan pistäytyivät joukkueenjohtajat kaupassa täydentämässä vesi- ja urheilujuoma- varastoja. Molemmat olivat tarpeen, sillä säät ovat vähän liiankin kauniita, kilpailuja ajatellen, kun päivälämpötilat olivat ylimmillään 28 – 30 ºC.

Oli hienoa nähdä kilpailupaikalla paljon koululaisia. Ryhmille oli järjestetty upeat Tervetuloa –teltat. Tulijoille kerrottiin eri ammateista, esiteltiin kisoja ja luotiin onnistuneesti WorldSkills tunnelmaa. Nuoret koululaiset saivat myös kokeilla eri ammatteja erillisessä Try a Skill –teltassa. Teltta oli päivällä täynnä innokkaita nuoria hitsaamassa, kokkaamassa, tekemässä putkiliitoksia, sahaamassa, muotoilemassa hiuksia, tekemässä kukkaistutuksia jne. Saman tyyppistä toimintaa on haettu kotimaisissa Taitaja-kilpailuissa ja toivottavasti toiminta saadaan lisääntymään kaikkiin lajeihin.

Kilpailut näkyvät myös kaupungin katukuvassa. Calgaryn asukkaat ottivat kilpailuvieraat erittäin hyvin vastaan, jokainen tunsi olevansa todella tervetullut kaupunkiin. Joukkueenjohtajien mieltä lämmitti tavata entisten maajoukkueiden jäseniä niin Helsingin 2005 kuin Japanin 2007 kilpailuista. Oli hienoa kuulla kuulumisia heiltä ja saada lupauksia, että he ovat jatkossa kiinnostuneita antamaan oman osaamisensa maajoukkuevalmennettavien käyttöön.

Kilpailujen päätyttyä oli Skills Finlandin järjestämä joukkueen ja Skills Experience -ryhmän yhteinen kilpailujen päättymisen juhlistamistilaisuus. Tilaisuuden isäntänä toimi Skills Finlandin hallituksen puheenjohtaja Timo Lankinen, joka puheessaan kiitti kilpailijoita, eksperttejä ja kaikkia muita kisoissa työskennelleitä henkilöitä. Tilaisuudessa puhui myös kilpailujen teknisen komitean varapuheenjohtaja Veijo Hintsanen. Tilaisuus oli kilpailijoille varmasti hieno kilpailun lopetus.

Päätösjuhla ja palkintojen jako

Itse tapahtuma oli meluisa, valon välkkeessä prameileva, varsinainen jenkki-show. Jännitys oli käsin kosketeltava, kun palkintojen jako alkoi. Lähes jokainen kilpailija tärisi jännityksestä ja odotuksesta. Mahtava joukkueen yhteishenki näkyi joukkuetovereiden riemuitessa mitalistien Elinan, Villen, Mariannan, Harri, Tiinan ja Jaanan saadessa mitalit, mutta myös siinä kun lohdutettiin niitä, jotka kokivat suuria pettymyksen tunteita. Hieno ele oli muistaa myös ansioituneita eksperttejä heti päätösjuhlan jälkeen. Juhla päättyi kilpailualueen telttoihin järjestettyyn läksiäisjuhlaan, jossa tarjoilun anti jäi melko vaatimattomaksi jos sitä vertaa palkitsemistilaisuuden prameilevaan formaattiin.

Viihteenä amerikkalaista jalkapalloa

Lähtöpäivän aattona pääsimme vielä seuraamaan Labour Dayn kunniaksi pelattua amerikkalaisen jalkapallon -ottelua. Ennen peliä ruokailimme meille jaetuilla ruokalipuilla, tarjolla oli hampurilaisia ja ranskalaisia. Päivää sävytti epätietoisuus siitä, mitä milloinkin piti seuraavaksi tehdä, oli harhauttavia päällekkäisiä kutsuja kahteen paikkaan samanaikaisesti eikä kukaan tuntunut tietävän miten stadionille siirtyminen tapahtuu. Oli melkoinen kokemus ensikertalaiselle etsiä tässä 40 000 ihmisen tapahtumassa numeroitua paikkaansa. Onneksi Calgaryn kotijoukkue Stampeders, otti murskavoiton vierasjoukkueesta Edmonton Eskimosista, hyvä päätös jo kylmenneessä illassa. Ottelun väliaikashow oli WorldSkills 2009 –tapahtuman viimeinen tuuletus, ja kunkin maan paras pääsi kentälle esiintymään. Ottelun jälkeen muillakin halukkailla kilpailijoilla oli pääsy kentän nurmelle yhteistä valokuvaa varten.

Paluumatka Suomeen

Lähdimme paluumatkalle Calgarysta lauantai 08.09.2009, vaihdoimme konetta Frankfurtissa ja lensimme Helsinki Vantaalle, perillä olimme 09.09.2009 n. klo 12.30. Omakohtaisesti nukuin lähes koko lentomatkan ajan, osa joukkueesta valvoi koko matkan, jotkut torkkuivat. Lento ja koneen vaihto sujui ongelmitta. Helsinki Vantaalle olisin toivonut vastaan muitakin kuin kilpailijoiden perheenjäseniä.

Kokonaisuudessaan "reissu" oli hieno kokemus, vaikka itse kisatapahtuman aikana oli tavattoman paljon "säätämistä".

Immo Pylvänen

joukkueenjohtaja