Puraiseeko lama myös työssäoppijoita?

Neljävuotias kuopuksemme pohti ääneen nukkekotileikissään, mahtaako se lama muuttaa meillekin? Kotileikin äiti totesi rauhallisella äänellä, ettei se pääse meille, kun ovessa on niin hyvä lukko ja isi ja äiti pitää lapsista huolta.  Pienet lapsetkaan eivät siis ole välttyneet mustien talousuutisten kuulemiselta, mutta onneksi heillä näyttää olevan sisäsyntyistä uskoa ja luottamusta parempaan. Usko ja luottamus ovat näinä aikoina lujilla. Uutislähetykset voisi ristiä yt-uutisiksi, lomautus- ja irtisanomisneuvottelut ovat tänään totisinta totta liian monella työpaikalla, eivätkä ennusteet anna odottaa kovin ruusuista lähitulevaisuutta. Miten tässä tilanteessa pärjäävät työssäoppijat?

2000-luvun vaihteessa ammatilliset tutkinnot uudistettiin siten, että tutkintojen kolmivuotistamisen lisäksi kaikkiin tutkintoihin liitettiin vähintään puoli vuotta kestävä, työpaikoilla järjestettävä työssäoppimisjakso. Työmarkkinakeskusjärjestöt olivat tiiviisti mukana uudistuksen valmistelussa ja tekivät omille jäsenliitoilleen yhteisen suositussopimuksen työssäoppimisen järjestämisestä työpaikoilla. Ammattiosaajan vuonna 2005 tuo suositus vielä uudistettiin kun tutkintoihin liitettiin ammattiosaamisen näytöt.

Työpaikoilla tapahtuva oppiminen on siis laajentunut paljon ja kaikkien uudistusten  tarkoituksena on ollut lisätä yhteistyötä elinkeino- ja muun työelämän kanssa sekä helpottaa opiskelijoiden työllistymistä ja ammattitaitoisen työvoiman saantia yrityksissä ja muilla työpaikoilla. Työssäoppiminen on tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua opiskelua.

Työmarkkinajärjestöjen suosituksen pohjalta monilla toimialoilla on sovittu työssäoppimisen järjestämisestä. Useilla aloilla on sovittu, etteivät opiskelijat ole työsuhteessa, eikä heille makseta palkkaa. Lisäksi todetaan, että työssäoppijat eivät korvaa yrityksen henkilöstöä, eivätkä opiskelijat vaikuta henkilöstön työsuhteisiin. Nämä periaatteet on paikallisesti yhteisesti todettava ennen opiskelijoiden tuloa.

Välillä unohduksissakin olleet periaatteet ovat juuri nyt enemmän kuin ajankohtaisia ja paikalliseen sopimiseen on työssäoppimisen osalta huutava tarve. Työssäoppimisjärjestelmän toimivuutta testataan nyt ensimmäistä kertaa talouden taantumatilanteessa. Myös niillä toimialoilla, joilla ei ole mitään vielä sovittu työssäoppimisen järjestämisestä, olisi syytä pikaisesti kokoontua yhteiseen pöytään ja sopia pelisäännöistä erityisesti lomautus- ja irtisanomistilanteiden varalle.

Olisi lyhytnäköistä ja erittäin vahingollista toimintaa jättää työssäoppijat vaille oppimispaikkaa, mutta on syytä muistaa, ettei heitä myöskään saa käyttää ilmaisena, palkatun henkilökunnan korvaavana työvoimana. Tästä syystä työpaikoilla työssäoppijoita kohtaan saatetaan tuntea epäluuloa, joten on välttämätöntä huolehtia siitä, että järjestelmän pelisäännöt ovat kaikkien tiedossa. Toisaalta, työssäoppija tarvitsee työpaikalla tuekseen kokeneemman työntekijän ohjausta ja opastusta, joten on perusteltu huoli kysyä, miten massairtisanomistilanteessa turvataan työpaikkaohjaajien resurssit?

Lamauutisista ja irtisanomisista huolimatta demograafinen tosiasia on se, että eläköitymisen myötä työmarkkinoilla tarvitaan lähivuosia kymmeniä tuhansia uusia ammattilaisia. Mikäli työssäoppijoilta jää pakollinen työelämäjakso suorittamatta tai jos jakso ei toteudu sille asetettujen vaatimusten tasolla ja sopimusten mukaisesti, voi opinnot pahimmassa tapauksessa viivästyä pahasti tai jäädä jopa kesken. Tämä ei tietenkään ole kenenkään etu. On meidän kaikkien yhteinen haaste ja tehtävä huolehtia siitä, että yhdessä sovittu järjestelmä kestää ja toimii myös vaikeina aikoina. Työssäoppimisjärjestelmän edut ja hyödyt ovat kuitenkin kaikkien kannalta kiistattomat, joten toivottavasti meissä jokaisessa asuu se pieni lapsi, joka luottaa ja uskoo huomiseen.

Eija Harjula
järjestösihteeri, SAK
Skills Finland ry:n hallituksen jäsen