Pitkän linjan kilpailutoimintaa

Ensimmäinen kosketukseni ammattitaitokilpailutoimintaan tapahtui kahdeksankymmentäluvun loppupuolella, kun menimme Ammattikoulujen Hämeenlinnan opettajaopistolta (myöhemmin Hämeenlinnan ammatillinen opettajakorkeakoulu) joukolla katsomaan silloiseen Hämeenlinnan ammattioppilaitokseen niitä ensimmäisiä, pienimuotoisia kilpailuja. Toiminta oli vaatimatonta, mutta pienen joukon innostus jo silloin kova. Opettajakorkeakoululla kiinnostus kilpailutoimintaan virisi enemmän 90-luvun loppupuolella, jolloin alkoivat pohdinnat kilpailutoiminnan pedagogisesta merkityksestä. Suurella ryhmällä olimme sitten tekemässä observointia Montrealin 1999 kisoissa. Kisojen aikana lausuttiin ääneen ajatus, että kisat tulisi saada Suomeen.

Opetusministeriö antoi Hämeen ammattikorkeakoululle tehtävän lähteä selvittämään kisojen järjestämismahdollisuutta ja valmistelemaan kisojen hakemista kesäkuun 2000 IVTO:n kokouksessa, Lissabonissa. Sen jälkeen kohdallani alkoikin intensiivinen jakso, koska opettajakorkeakoulun silloinen johtaja, Juhani Honka rekrytoi minut valmistelemaan em. hanketta. Muistaakseni tammikuussa 2000 olimme koolla opetushallituksen silloisen pääjohtajan Vilho Hirven, Veijo Hintsasen, Timo Lankisen ja Juhani Hongan kanssa Lepaalla käynnistämässä käytännön toimia.

Otin helmikuun alusta vapaata erityiskasvatuksen yliopettajan tehtävästäni ja keskityin 2005 kisojen hakuun. Tehtävä alkoi vauhdikkaasti: varasin messukeskuksen ja Hartwall–areenan kolmeksi viikoksi toukokuun 2005 lopulle omalla nimelläni, koska mitään virallista organisaatiota ei kisoja varten vielä ollut olemassa. Varaus oli pisin yhtäjaksoinen varaus, mitä Messukeskukseen oli koskaan tehty ja henkilö, jolta varauksen tein muisteli jälkeenpäin sitä työuransa erikoisimpana tilanteena. Otin yhteyttä Montrealin kisajärjestäjiin ja lensin Kanadaan tavoitteena saada irti kaikki mahdollinen kisojen järjestämiseen liittyvä materiaali ja haastatella heitä tuoreista kokemuksistaan kisajärjestäjinä. Kanadalaiset olivat hyvin yhteistyöhaluisia ja sain heiltä kaiken mahdollisen materiaalin käyttöömme. Olen joskus jälkeenpäin ajatellut, että tänä päivänä ei varmaan lentoasemalla ihan kevein selityksin mentäisi turvatarkastusten lävitse Montrealin stadionin tarkkojen pohjapiirrosten kanssa – ei ainakaan tällä naamalla.

Aloitimme välittömästi myös promootiomateriaalin valmistamisen Lissabonin kokousta varten. Tiesimme, että kilpailemme kisajärjestelyistä japanilaisten kanssa ja halusimme tehdä jo esittelyssä vaikutuksen. DVD oli silloin uutta teknologiaa ja päätimme tehdä perinteisen esittelymateriaalin sijaan DVD:n. Teimme näin jälkeenpäinkin ajatellen lyhyessä ajassa ja niukoilla resursseilla ihan hienon Suomi-esittelyn, jossa kuvattiin myös Messukeskusta, Hartwall–areenaa ja Taitaja-kilpailuja. DVD:ssä oli äänitys kolmella kielellä ja siinä kuvattiin mm. suomalaista kilpailuvillitystä eukonkannosta hiekalla hiihtoon. 

Lissabonin kokouksessa Veijo Hintsasen lobbaus- ja Timo Lankisen diplomaattitaitojen avulla kisat saimme Suomeen ja Japanille luvattiin 2007 kisat. Japanissa järjestettäisiin yhtä aikaa WS ja Abilympics–kisat ensimmäistä kertaa kisojen historiassa. Kesällä 2000 siirryin opettajakorkeakoululta Kiipulaan rehtoriksi ja siten syrjään myös aktiivisesta 2005 kisojen järjestelyistä. Tosin vielä pari vuotta myöhemmin Messukeskus muisti kysellä minulta varauksen voimassaoloa, olihan se edelleenkin varattuna henkilökohtaisesti minun nimelläni.

Opetusministeriö linjasi koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassaan, että Suomi lähtisi selvittämään mahdollisuuksia osallistua vuoden 2007 Abilympics –kisoihin. Siinä vaiheessa tulin taas lähemmin mukaan SkillsFinlandin toimintaan ja työryhmään, joka lähti hanketta valmistelemaan. Helsingin 2005 kisojen yhteydessä tapasimmekin Japanin Abilympics –järjestäjiä ja Rehabilitation Internationalin pääsihteerin Thomas Lagerwallin, joka oli keskeinen toimija kisoja järjestävässä organisaatiossa, International Abilympics Federationissa (IAF). Sen jälkeen aloittelimme pienimuotoista Abilympics-kilpailutoimintaa Taitaja-kisojen yhteydessä ja saimme kootuksi pienen joukkueen Shizuokaan 2007. 

Suomen pienelle joukkueelle kisat olivat elämys, kuten itsellenikin. Joukkueessa oli mukana omasta oppilaitoksestani kukkasidontaan osallistunut kilpailija. Erityisesti hänen kauttaan minulle selvisi kisojen merkitys nuorelle ihmiselle. Se huikea kasvutarina, joka oli nähtävissä siitä hetkestä, kun hän aikanaan oppilaitokseemme tuli valmentavaan koulutukseen ja sitten muutama kuukausi Japanin kisojen jälkeen valmistui puutarhuriksi, vakuutti minut siitä, että myös erityisryhmien kilpailutoiminta kannattaa.

Japanin kisojen yhteydessä oli IAF:n yleiskokous, jossa minut valittiin järjestön Executive Committeen jäseneksi. Siltä paikalta on mahdollisuus seurata Abilympics-kisoja ja niihin liittyvää toimintaa. Samalla voin myös viedä järjestöön pohjoismaista näkemystä vammaisuudesta, erityisryhmistä, ammatillisesta koulutuksesta ja kilpailutoiminnasta. Järjestön toiminta on painottunut kehittyviin maihin ja erityisesti Aasiaan ja siksi järjestössä ollaan laajemminkin kiinnostuneita eurooppalaisten saamisesta mukaan.  Erityisesti japanilaiset haluaisivat vuoden 2015 Abilympics –kisat Suomeen – aika näyttää, missä ne kisat tulevat olemaan.

Markku Aunola
rehtori, Kiipulan ammattiopisto
hallituksen jäsen, Skills Finland ry